Ergonomia

Ergonomia tarkoittaa työpisteen rakenteiden, työvälineiden, kalusteiden ja työmenetelmien kehittämistä ihmisten ominaisuuksien, toimintojen ja kykyjen mukaisiksi.

Ergonomian avulla parannetaan ihmisen turvallisuutta, terveyttä ja hyvinvointia sekä järjestelmien häiriötöntä ja tehokasta toimintaa. Ergonomian määritelmä on laaja, sillä se käsittää fyysisen ergonomian lisäksi kognitiivisen ja organisatorisen ergonomian.

Tavoitteena on, että työ voidaan tehdä niin, ettei työntekijän terveydelle aiheudu haitallista tai vaarallista kuormitusta tai tapaturmavaaraa. Pyrkimyksenä on kehittää työtä ja työolosuhteita ja suunnitella jo etukäteen työtilat, välineet, prosessit ja hankinnat sellaisiksi, että ne sopivat mahdollisimman monelle käyttäjälle.

Laki velvoittaa huolehtimaan työergonomiasta

Työturvallisuuslaki (358/2002) velvoittaa työnantajia huolehtimaan työntekijöiden terveydestä ja turvallisuudesta. Työnantajan on muun muassa jatkuvasti tarkkailtava työympäristöä, työyhteisön tilaa ja työtapojen turvallisuutta. Toteutuneiden toimenpiteiden vaikutusta tulee seurata.  Yksittäiset tekniset muutokset eivät useinkaan riitä, vaan työtä tulee tarkastella kokonaisuutena. 

Työntekijän velvollisuutena on:

• huolehtia itsestään ja työkaveristaan
• ilmoittaa terveyttä ja työtä vaarantavista tekijöistä sekä
• noudattaa ohjeita.

Työjärjestelyihin liittyvät asiat, kuten työkierto, työnjako, osaaminen sekä toimivat työvälineet, ovat hyödyllisiä tuki- ja liikuntaelinvaivojen ennaltaehkäisyssä. Ne myös helpottavat liikuntaelinvaivasta jo kärsivän työntekijän selviytymistä työstään.

Työpisteen ergonomia, työasennot ja -liikkeet

Ergonomisesti oikein valituilla, käytetyillä ja asennetuilla työvälineillä ehkäistään ennen kaikkea tuki- ja liikuntaelinten haitallista kuormittumista ja sairauksia. Erityisesti on huolehdittava, että selkä ei vahingoittuisi ja että riski tähän olisi mahdollisimman pieni. 

Työpaikkaselvityksissä ja työterveystarkastuksissa saadaan tietoa, jota voidaan soveltaa työn ja työympäristön kehittämisessä. Työterveyshuollon velvollisuus on tuoda työpaikan käyttöön sellaista työn terveellisyyteen ja turvallisuuteen vaikuttavaa tietoa, jota on helppo ottaa käyttöön. Esimerkiksi jos työntekijän työkyky on alentunut, työterveyshuolto osallistuu työn ja työympäristön muutosten suunnitteluun niin, että työntekijä voi jatkaa työssään.

Työasennot ja nostot on huomioitava työpisteen suunnittelussa. Mahdollisuuksien mukaan työvälineiden on oltava säädettäviä ja järjestettävissä käyttäjän ominaisuuksien mukaan. Työvälineiden tulee olla käyttöominaisuuksiltaan sellaisia, ettei työstä aiheudu työntekijän terveydelle haitallista tai vaarallista kuormitusta.

Käsin tehtäviä nostoja ja siirtoja tulee pyrkiä välttämään tai vähentämään. Tämä tapahtuu ensisijaisesti työn järjestelyyn liittyvillä toimenpiteillä tai käyttämällä nostolaitteita. Pitkäaikaista työskentelyä huonossa asennossa tulee välttää. Tämä edellyttää, että käytettävissä on tarvittavat potilasnostimet ja korkeussäädettävät vuoteet, pesutasot ja suihkutustuolit.

Jos käsin tehtäviä nostoja ja siirtoja ei voida korvata mekaanisilla laitteilla, työpisteet on järjestettävä niin, että nostot ja siirrot ovat mahdollisimman turvallisia.

Hoito- ja hoivatyössä työntekijän tulee kiinnittää huomiota omiin työskentelyasentoihinsa. Kurkottelua ja kumartelua tulisi välttää. Sen sijaan tulisi työskennellä niin, että paino pysyy jalkojen päällä ja selkä on suorassa. Tukea kannattaa ottaa kädellä tai vartalolla esimerkiksi sängyn reunasta, jotta voi vähentää selkälihaksiin kohdistuvaa staattista kuormitusta.

Lattiatasossa työskentelyä tulee välttää, ja tarvittaessa tulee kyykistyä kumartumisen sijasta. Kun hoitaja avustaa potilasta liikkumisessa, pitäisi työskennellä pääsääntöisesti käyntiasennossa, jossa tasapaino on parempi ja liikkuminen sujuvampaa kuin haara-asennossa työskennellessä.

Yhden tai kahden avustajan tekemä kainaloiden alta nosto (laahaava nosto) on todettu avustajalle biomekaanisesti kuormittavaksi ja potilaalle epämukavaksi. Se voi aiheuttaa toispuolihalvauspotilaille olkapääseudun pehmytosakudosten vaurion. Väärät avustustavat estävät potilaan luonnollista liikkumista ja hänen osallistumistaan siirtymiseen.

Ergonomia asiakkaiden kotona tehtävässä työssä

Kotikäynneillä fyysisen kuormituksen vähentämisen apuvälineratkaisut eivät ole samalla tavoin toteutettavissa kuin laitoshoidossa. Työntekijän on helpompi toimia työturvallisuuslain mukaisesti laitoksissa, koska ne ovat yleensä työnantajan omistuksessa tai hallinnassa.

Kotona tilanne on toinen: asiakkaalla on itsemääräämisoikeus kotiinsa. Esimerkiksi nostoapuvälineiden hankkiminen asiakkaalle työturvallisuuslain velvoitteiden mukaisesti ei välttämättä onnistu, jos asiakas kieltää apuvälineen säilyttämisen kotonaan.

Vanhuksia ja vammaisia avustettaessa apuvälinetarpeet määrittyvät tapauskohtaisesti. Jos asiakkaan toimintakyky heikkenee, tulisi apuvälineiden tarve määritellä uudelleen. Asiakkaan kunnon heikentyessä moniammatillinen yhteistyö apuvälinelainaamojen ja terveys- ja sosiaalitoimien kanssa on suositeltavaa.

Yksittäisen apuvälineen hankinta tai apuvälineen käyttöönotto leasing-sopimuksella hyödyttää asiakasta, mutta myös kaikkia häntä avustavia. Apuvälineestä koituvat kustannukset voivat tulla takaisinmaksetuiksi esimerkiksi avustajien vähentyneinä sairauspoissaoloina.

Pienoisapuvälineet parantavat ergonomiaa 

Kotihoitopakkausten pienoisapuvälineillä sosiaalialalla työskentelevät voivat helposti parantaa avustustyön ergonomiaa. Pienoisapuvälineet, kuten siirtymistä edistävät liukumateriaalit ja liukulaudat sekä liikkumista tai tarttumista tukevat siirtovyöt tai Fleximovet, vähentävät avustajien liikuntaelinkuormitusta ja parantavat työasentoja. Pakkaukseen valitut materiaalit ovat helppokäyttöisiä ja -hoitoisia, ja kätevästi desinfioitavissa ennen seuraavaa asiakasta.

Asiakkaan kotona työskennellessä tulee aina kunnioittaa asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja kotirauhaa. Työskentelytilaa raivatessa tai kalusteita siirtäessä tulee asiakkaalta kysyä lupa tähän ja myöhemmin on hyvä siirtää tavarat ja kalusteet takaisin paikoilleen. Pidempiaikaisista ratkaisuista tulee keskustella asiakkaan ja muiden taloudessa asuvien kanssa.

Kotona tehtävässä avustustyössä työntekijöiden kannattaa kiinnittää huomiota omiin työasentoihin. Esimerkiksi lattiatasolla työskennellessä työntekijän kannattaa kyykistyä polvista ja työskennellä hetkellisesti kyykyssä selän voimakkaan koukistumisen sijaan. Lasten kanssa toimiessa lattialla istuminen ja heidän kanssaan samalla tasolla toimiminen on vuorovaikutteista ja tasa-arvoista toimintaa.

Kognitiivinen ergonomia hoitotyössä

Hoitotyön luonne on muuttunut yhä enemmän aivotyöksi, jossa tiedolla työskentely ja työn kognitiiviset eli tiedonkäsittelyn vaatimukset ovat kasvaneet voimakkaasti.

Hoitotyössä on paljon keskeytyksiä ja useita samanaikaisia tehtäviä. Nämä ovat kognitiivisia kuormitustekijöitä, jotka heikentävät työn sujuvuutta ja työhyvinvointia.

Kognitiivisen ergonomian parantaminen hoitotyössä on tärkeää. Tavoitteena on suunnitella työ niin, että työtehtävien tiedonkäsittelyn vaativuus on sopusoinnussa inhimillisen tiedonkäsittelyn kykyjen ja rajoitusten kanssa: työt tulee voida tehdä sujuvasti ilman tarpeetonta kuormittumista.

Työterveyslaitokselta löytyy runsaasti tutkimus- ja kehittämishankkeista tuotettuja ergonomiaratkaisuja, joita voidaan hyödyntää sosiaali- ja terveydenhuollon työpaikoilla.

Hyviä käytäntöjä, työkaluja ja vinkkejä aivotyöstä löydät Työterveyslaitoksen verkkosivuilta.

Lue lisää:

Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ergonomiaverkosto  
Työsuojelu: Fyysinen kuormitus
Potilaan siirtymisen ergonominen avustaminen
TTK: ”Ergonomia ja työolosuhteet apteekissa”- opas, 2003