Työajasta sopiminen
Työsopimuksen tekovaiheessa on tärkeää kiinnittää huomioita työaikaehtoon, ja neuvotella se omiin tarpeisiin sopivaksi. Vaihtelevan työajan sopimus tarvittaessa työhön kutsuttavana soveltuu esimerkiksi tilanteisiin, joissa työntekijä haluaa työskennellä keikkatyö -tyyppisesti valikoiden itse vuorojaan, mutta kyse ei ole vain satunnaisesta keikkailusta.
Työsopimusta tehdessä voidaan sopia myös työajan sijoittelusta (aamu-, ilta-, yövuoro) ja siitä tehdäänkö työtä viikonloppuisin ja sitoutuuko työntekijä varallaoloon.
Lue lisää työajan sopimisesta ja työsuhdeturvasta: SuPer-verkkokoulutuksesta
Vaihtelevan työajan sopimuksella tarkoitetaan työsopimusta, jossa työaika työsopimuksen ehdon mukaan vaihtelee sovitun mukaisesti. Työajaksi on voitu sopia jokin vähimmäistuntimäärä – 115 tuntia kolmessa viikossa tai että työaika on ”tarvittaessa työhön kutsuttava”. Vaihtelevan työajan sopimus tehdään yleensä toistaiseksi voimassa olevana, jolloin työntekijällä on jatkuvasti työsuhde voimassa.
Yksityissektorin työehtosopimuksiin on neuvoteltu vaihtelevan työajan sopimuksella työskentelevän työntekijän asemaa parantavia määräyksiä. Esimerkiksi yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimus sisältää määräyksiä:
- jotka rajoittavat vaihtelevan työajan sopimusten tekemistä työnantajan aloitteesta
- velvoittavat työnantajaa tietyin edellytyksin nostamaan työsopimuksen vähimmäistyöaikaa sekä
- sairausajan palkkaoikeuteen liittyen.
Työsopimuslaissa on lisäksi säännös irtisanomisajan palkasta vaihtelevassa työajassa.
Vaihtelevasta työajasta sopimisen rajoitukset
Vähimmäistyöajan nostaminen
Jos työntekijän toteutunut työaika edeltäneiltä 12 kuukaudelta osoittaa, että työsopimukseen sovittu vähimmäistyöaika (työaikaehdon alaraja) ei vastaa todellista tarvetta, työnantajan on työntekijän pyynnöstä neuvoteltava työaikaehdon muuttamisesta vastaamaan todellista tarvetta.
Jos työnantaja ja työntekijät eivät yhdessä sovi muuta, tulee vähimmäistyöaika määritellä edeltäneen 12 kuukauden toteutuneen työajan keskimäärän mukaiseksi eli sen mukaiseksi, mikä on ollut työntekijän keskimääräinen työaika per viikko/tasoittumisjakso edeltäneellä 12 kuukauden ajanjaksolla.
Jos toteutunut keskimääräinen työaika poikkeaa työsopimukseen merkitystä työajasta 0-4 tuntia viikossa, sopimuksen vähimmäistyöaikaa ei kuitenkaan tarvitse muuttaa.
Jos työnantaja voi kirjallisesti asiallisesti perustella, että tuleva työvoimatarve on muu kuin työntekijän toteutunut keskimääräinen työaika, määritellään vähimmäistyöaika tämän esitetyn tulevan työajan mukaiseksi.
Työsopimuslain perusteella työntekijällä on jo työskenneltyään työnantajan palveluksessa kuuden kuukauden ajan oikeus saada työnantajalta perusteltu vastaus mahdollisuudesta pidentää työsopimuksessa sovittua säännöllistä työaikaa.
Oikeus sairausajan palkkaan
Vaihtelevan työajan sopimuksella työskentelevällä on oikeus sairausajan palkkaan, jos sairauspoissaolon takia väliin jäänyt työvuoro oli merkitty työvuoroluetteloon, siitä on muutoin sovittu tai olosuhteisiin nähden voidaan muutoin pitää selvänä, että ilman sairauspoissaoloa työntekijä olisi ollut työssä.
Työvuoroluettelon päättymisen jälkeiseltä ajalta sairausajan palkka määräytyy työntekijän keskimääräisen työajan perusteella. Keskimääräinen työaika lasketaan esimerkiksi menneiden kuuden kuukauden tai edellisen lomanmääräytymisvuoden työskentelyn perusteella. Olennaista on, että ajanjakso on sellainen, joka osoittaa sen keskimääräisen työajan, jota työntekijä olisi sairaspoissaolonsa aikana tehnyt.
Tutustu myös: SuPer-voitto: Superilaisen hoitajan nollasopimuksen vähimmäistyöaikaa nostettiin (superlehti.fi)