Tauot ja lepoajat

Päivittäinen lepotauko eli ruokatauko

Päivittäinen lepotauko (ns. ruokatauko) on vähintään puoli tuntia ja se on pääsääntöisesti työntekijän omaa aikaa. Työntekijällä on tällöin oikeus poistua vapaasti työpaikaltaan. Koska ruokataukoa ei lasketa työajaksi, ei siltä makseta palkkaa. Tällöin työntekijällä ei ole myöskään velvollisuutta tehdä töitä ruokatauon aikana.  

Jos joudut kuitenkin tekemään työtä ruokatauollasi, muista merkitä se työvuoroluetteloon. Näin kaikki työt tulevat työnantajan tietoisuuteen.

Jos työntekijällä ei ole tosiasiassa mahdollisuutta poistua ruokatauolle työpaikalta, on hänellä oikeus ns. joutuisaan ruokailuun (15–20 minuuttia). Ruokatauko on tällöin työaikaa. Ruokatauko on aina työaikaa, jos työntekijä joutuu olemaan työvalmiudessa tai tavoitettavissa ruokatauon aikana kuten esimerkiksi jaksotyössä.

Päivittäistä lepotaukoa ei saa sijoittaa välittömästi työvuoron alkuun eikä loppuun.

Kahvitauko

Kahvitauoista on sovittu työehtosopimuksissa tai työnantajakohtaisesti. Niiden kesto on yleensä 10 minuuttia.

Vuorokausilepo

Lain mukaan työntekijälle on annettava jokaisen työvuoron alkamista seuraavan 24 tunnin aikana vähintään 11 tunnin keskeytymätön lepoaika, jota kutsutaan vuorokausilevoksi. Varallaoloaikana voidaan tehdä työtä vuorokausilevon aikana.

Jaksotyössä vuorokausilepo on mahdollista lyhentää yhdeksään tuntiin, jos työhön liittyvät järjestelyt sen vaativat. Vuorokausilevon lyhentäminen ei saa olla säännöllistä. Jos vuorokausilepoa lyhennetään yhdeksään tuntiin, tulee saamatta jäänyt lepoaika saada seuraavan vuorokausilevon yhteydessä tai mikäli tämä ei ole mahdollista, niin viimeistään 14 vuorokauden kuluessa.

Viikkolepo

Viikkolepo on vähintään 35 tuntia kestävä keskeytymätön vapaa-aika, joka mahdollisuuksien mukaan sijoitetaan sunnuntain yhteyteen. Viikkolepo voidaan järjestää keskimääräiseksi 35 tunnin vapaa-ajaksi 14 vuorokauden ajanjakson aikana.

Lepoajan tulee olla tällöinkin kuitenkin vähintään 24 tuntia tai työehtosopimuksen mukainen tuntimäärä/kalenteriviikko. Jos viikkolepo on 24 tuntia, pitää toisella viikolla olla vähintään 46 tunnin viikkolepo (saamatta jäänyt 11 tuntia pitää antaa seuraavalla viikolla 11+35=46 tuntia).

Viikkolevon voi muodostaa mikä tahansa ennalta tiedetty vähintään 35 tunnin pituinen yhdenjaksoinen vapaa esimerkiksi vuosiloma, mutta ei sairauspoissaolo.