Turvallinen lääkehoito
Lääkehoito on osa lähihoitajan ylläpidettävää ammattitaitoa. Lääkehoidon osaaminen on laaja kokonaisuus: lääkkeenjaon lisäksi se tarkoittaa vaikuttavuuden seurantaa ja raportointia sekä lääkkeiden ominaisuuksien ja vaikutuksien tuntemista.
Hoitajien lääkkeidenjako on korvattu yhä useammin osastofarmasialla tai annosjakelulla. Lääkehoidon vaikuttavuuden seurannan ja raportoinnin osalta ammattitaitoista hoitajaa on mahdotonta korvata.
Tällä sivulla
Turvallisen lääkehoidon oppaat
Toimintaympäristöstä (varhaiskasvatus, vanhustenhoito, erikoissairaanhoito jne.) riippumatta lääkehoidon toteuttaminen luokitellaan terveydenhuollon toiminnaksi. Lääkehoidon toteuttamisesta vastaavat ensisijaisesti lääkehoitoon koulutetut terveydenhuollon ammattihenkilöt kuten lähi- ja sairaanhoitajat.
Lääkehoitosuunnitelma
Turvallinen lääkehoito perustuu lääkehoitosuunnitelmaan. Se tulee olla laadittuna kaikissa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköissä sekä muissa lääkehoitoa toteuttavissa toimintayksiköissä.
Lääkehoitosuunnitelma ohjaa toimintayksikön lääkehoidon käytäntöjä ja toiminnan riskien arviointia. Suunnitelman avulla voidaan varmistaa lääkehoidon laatu ja turvallisuus, ja se on osa laatu- ja potilasturvallisuussuunnitelmaa tai omavalvontasuunnitelmaa. Lääkehoitosuunnitelma on erinomainen hoitohenkilökunnan perehdyttämisen työkalu.
Lääkehoitosuunnitelma kattaa:
- yksikön lääkehoidon vaativuustason ja tehtävät
- lääkehuollon
- osaamisvaatimukset, vastuut, velvollisuudet ja työnjaon
- lääkehoidon kokonaisuuden suunnittelun ja toteutuksen ja
- tapahtuneiden poikkeamien seurannan ja poikkeamista raportoinnin.
Lähihoitaja on lääkehoidon osaaja
Vastuu potilaan lääkehoidon kokonaisuudesta on hoitavalla lääkärillä. Jokainen lääkehoitoa toteuttava tai siihen osallistuva on vastuussa omasta toiminnastaan. Työnantajan on varmistettava, että potilasturvallisuus ei vaarannu.
Tutkinnon suorittanut lähihoitaja saa
- jakaa lääkkeitä potilaskohtaisiksi annoksiksi
- antaa lääkkeitä, myös PKV-lääkkeitä, luonnollista tietä eli tabletteina, kapseleina, liuoksina, silmä- ja korvatippoina, voiteina, laastareina ja peräpuikkoina
- pistää injektioita ihon alle ja lihakseen
- vaihtaa lääkkeettömän, perusliuosta sisältävän jatkoinfuusion ja
- hätätilanteessa aloittaa nestehoidon, mikäli laillistettua, lääkehoidon koulutuksen saanutta terveydenhuollon ammattihenkilöä ei ole saatavilla.
Lue lisää sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon perusteista (pdf)
Lähihoitaja tarvitsee lisäkoulutusta muuhun vaativampaan lääkehoitoon, kuten
- suonen sisäinen neste- ja lääkehoito
- päihderiippuvuuksien lääkehoito ja
- verensiirrot.
Työnantaja päättää osallistumisesta työyksikön toiminnan ja tarpeen mukaan. Työnantaja myös järjestää lisäkoulutuksen ja varmistaa osaamisen. Luvan myöntää lääkehoidosta vastaava lääkäri.
SuPer suosittelee, että lähihoitajaopiskelijalla on 2/3 opinnoista ja lähihoitajatutkintoon kuuluvat lääkehoidon opinnot suoritettu hyväksytysti, jos hän toimii lähihoitajan sijaisena.
Lähihoitajaopiskelija voi toimia tilapäisesti lähihoitajan sijaisena, jos se on työyksikön toiminnan kannalta tarkoituksenmukaista. Edellytyksenä on työnantajan vaatiman lääkehoidon tentin suorittaminen hyväksytysti, näyttöjen antaminen ja voimassa oleva lääkehoitolupa. Lääkehoitolupa kirjataan työyksikön lääkehoitosuunnitelmaan.
Lähihoitajaopiskelija saa:
- antaa valmiiksi annosteltuja, luonnollista tietä annettavia lääkkeitä.
- pistää ihon alle lääkkeitä.
- antaa valmiiksi annosteltuja, luonnollista tietä annettavia lääkkeitä.
- pistää ihon alle lääkkeitä.
Lääkehoidon toteuttaminen perustuu näissä tilanteissa ennen kaikkea potilaan ja/tai hänen omaisensa sekä lääkehoitoa toteuttavan työntekijän ja toimintayksikön johdon väliseen yhteiseen sopimukseen.
Jos lähihoitajaopiskelija ei ole suorittanut lähihoitajatutkintoon kuuluvia lääkehoidon opintoja oppilaitoksessa, on hänen lääkehoidon osaaminen sama kuin lääkehoitoon kouluttamattoman henkilön.
Lääkehoitoon kouluttamaton henkilö ei voi vastata lääkehoidosta, eikä toteuttaa lääkehoitoa yksin. Työnantaja voi tarvittaessa järjestää lääkehoidon koulutuksen. Koulutuksen, osaamisen varmistamisen ja näyttöjen jälkeen luvan myöntää toiminnasta vastaava lääkäri.
Lääkehoitoon kouluttamaton henkilö saa:
- osallistua valmiiksi jaettujen lääkkeiden antamiseen luonnollista tietä
- pistää lääkkeen ihon alle ja
- antaa dosetista lääkkeitä yksittäistapauksissa, tilannekohtaisen harkinnan ja riittävän lisäkoulutuksen (esimerkiksi mini LOP-koulutus) suorittamisen jälkeen.
Lääkehoidon toteuttaminen perustuu näissä tilanteissa ennen kaikkea potilaan, asiakkaan ja/tai hänen omaisensa sekä lääkehoitoa toteuttavan työntekijän ja toimintayksikön johdon väliseen yhteiseen sopimukseen.
Hoiva-avustaja ei ole sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilö, joten pääsääntöisesti hoiva-avustajat eivät osallistu lääkehoidon toteuttamiseen eikä hoiva-avustajan koulutus sisällä lääkehoitokoulutusta.
Jos työnantaja kuitenkin arvioi, että ympärivuorokautisen hoidon tai kotihoidon toimintayksikön toiminnan kannalta hoiva-avustajien osallistuminen lääkehoitoon on välttämätöntä, tulee hoiva-avustaja kouluttaa lääkehoidon tehtäviin, hänen osaamisensa tulee varmistaa ja hänellä tulee olla kirjallinen lääkehoitolupa.
Lääkehoitolupa on asiakas- tai lääkekohtainen. Hoiva-avustaja voi koulutuksen ja luvan saatuaan antaa valmiiksi jaettuja lääkkeitä luonnollista tietä, mutta ei huumausainelääkkeitä tai pääasiassa keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Asiakkaiden lääkehoidon kokonaisuudesta vastaa aina ammattihenkilö.
SuPerin lääkelaskut-videosarja
Olitpa opiskelija tai muuten vain muistia virkistämässä, voit kerrata lääkelaskuja. Videosarjan kolme osaa ovat: perusteet, mittayksiköt ja prosenttilaskut.
Tämä sisältö vaatii evästeet.
Tämä sisältö vaatii evästeet.
Tämä sisältö vaatii evästeet.
Tulosta itsellesi taulukko helpottamaan yksikkömuunnoksia: Taulukkopohja (pdf)
Lääkehoidon tentti
Terveydenhuollon ammattihenkilöillä, kuten lähihoitajilla, on lakisääteinen velvollisuus ylläpitää ja kehittää omaa ammattitaitoaan.
Esimiehen vastuulla on varmistaa, että työntekijöillä on riittävä ammattitaito sekä hyvät ja turvalliset työolosuhteet lääkehoidon toteuttamiseen.
Hoitajien vastuulla on toteuttaa lääkehoitoa lääkärin määräyksien mukaan. Jokainen lääkehoitoa toteuttava tai siihen osallistuva on vastuussa omasta toiminnastaan.
Lääkehoidon osaaminen on varmistettava määräajoin tenteillä. Turvallinen lääkehoito -oppaan mukaan osaaminen varmistetaan vähintään viiden vuoden välein, mutta käytännöt vaihtelevat suuresti.
Lääkehoitolupa voi olla työyksikkö- tai organisaatiokohtainen. Sitä on arvioitava ja tarvittaessa täydennettävä työntekijän siirtyessä toiseen työyksikköön tai organisaatioon, jossa lääkehoidon osaamisvaatimukset poikkeavat aiemmasta.
Lääkehoitoluvan suorittamiseen kuuluu eri osa-alueita mittaavat kokeet ja näytöt, jotka määritellään toimintayksikön lääkehoitosuunnitelmassa:
- Teorian osaamista arvioidaan kirjallisilla tai suullisilla kokeilla.
- Lääkkeiden annostelussa tarvittavan lääkelaskennan osaamista arvioidaan lääkelaskennan kirjallisilla kokeilla sekä käytännöllisen osaamisen näytöllä.
- Kliininen lääkehoidon osaaminen arvioidaan käytännön näytöillä, jotka tulee suorittaa hyväksytysti toimintayksikön näyttökriteerien mukaisesti.
Lääkehoitoluvasta kirjataan työyksikön lääkehoitosuunnitelmaan:
- Miten usein lääkehoidon tentti on suoritettava hyväksytysti
- Kuinka monta yrityskertaa työnantajaa antaa
- Saako tentin suorittaa työajalla
- Saako tentin lukemiseen käyttää työaikaa
- Mitä seuraa, jos ei läpäise tenttiä sovitusti
- Milloin tentin voi suorittaa uudestaan.
Hylätyn lääkehoidon tentin uusimiskäytännöt vaihtelevat työnantajan mukaan. Yleensä annetaan mahdollisuus uusia ainoastaan hylätty osa-alue. Arvioi, mitä asioita sinun pitää kerrata uusintaa varten.
Uusintakertojen määrä on työnantajakohtainen. Uusintasuoritusten välissä tulee kuitenkin olla vähintään viikko, jolloin työntekijä harjoittelee omalla ajallaan lisää.
Jos työnantaja epäilee työntekijän lääkehoidon osaamista tai potilas-/asiakasturvallisuuden vaarantumista, on työnantajalla oikeus ja velvollisuus puuttua asiaan. Mahdolliset vaikutukset työtehtäviin ja palkkaan pitää arvioida aina tapauskohtaisesti.
SuPer suosittelee suorittamaan lääkehoidon tentin ja tarvittavat näytöt.
Työnantajalla on oikeus vaatia, että kaikki asiakas-, asukas- ja/tai potilastyöhön osallistuvat suorittavat lääkehoidon tentin ja osallistuvat lääkehoitoon.
Lääkehoidon turvallisuuden varmistaminen
Hoitohenkilökunnalla on keskeinen rooli turvallisen lääkehoidon toteutuksessa ja lääkityspoikkeamien ennaltaehkäisyssä.
Lääkityspoikkeama
Lääkityspoikkeama on virhe lääkehoidossa. Lääkityspoikkeama voi tapahtua missä vaiheessa tahansa lääkehoidon toteutusta. Yleisimmät poikkeamatyypit ovat lääkitsemättä jättäminen, väärä lääke tai lääkitysmuutoksen kirjaamatta jättäminen.
Riskiryhmiä turvallisen lääkehoidon toteutuksessa ovat Iäkkäät, monisairaat ja lapset.
- Iäkkäillä on paljon lääkkeitä ja rajoitteita lääkkeiden käytössä (esim. munuaisten vajaatoiminta), sekä huonompi elimistön kyky palautua lääkityspoikkeamasta.
- Monisairailla on useita lääkkeitä ja eri hoitavia lääkäreitä, jolloin lääkityksen kokonaiskuva ei yleensä ole kenenkään hallussa, eivätkä lääkityslistat ole ajantasaisia. Lasten lääkeannokset ovat pienempiä, eikä aina ole valmiita lääkevalmisteita.
WHO:n ”viiden oikean listan” avulla voidaan välttää useimmat lääkehoidon toteuttamisen virheet.
Tarkista aina
- Oikea annos
- Oikeaa lääkettä
- Oikeaan aikaan
- Oikeaa antoreittiä
- Oikealle potilaalle.
Kaksoistarkastus
Lääkehoidon toteuttamisessa tapahtuvia haittoja voidaan vähentää kaksoistarkastuksella.
Se voidaan toteuttaa joko niin, että tarkastuksen toteuttaa kaksi eri henkilöä tai jos se ei ole mahdollista, niin, että lääkkeen antaja (yksi henkilö) tarkastaa lääkkeenannon oikeellisuuden kahdella eri kerralla tai kahdella eri menetelmällä. Esimerkiksi injektion antamisen yhteydessä lääkkeen voi tarkistaa ensimmäisen kerran, kun se saatetaan käyttökuntoon ja toisen kerran ennen kuin se annetaan potilaalle.
Erityisen tärkeää kaksoistarkastus on silloin, kun kyseessä on lääke tai lääkeannos, joka voi aiheuttaa potilaalle merkittävää haittaa tai jopa hengenvaaran (esim. vahvat kipulääkkeet).
Lääketiedon kirjaaminen
Lääkehoidossa tehtävät muutokset kirjataan yhtenäisesti. Suullinen tai puhelimitse annettu lääkemääräys on aina riski väärinymmärrykselle. Toistamalla varmistetaan, että on kuullut määräyksen oikein. “Suljetun ympyrän viestintäperiaate” – Kuuntele ja kuittaa. Potilasohjauksessa varmistetaan, että potilas on kuullut ja ymmärtänyt oikein.
Lääkitysvirheistä on aina laadittava yksityiskohtaiset potilasasiakirjamerkinnät potilasasiakirja-asetuksen mukaisesti. Merkinnöistä on käytävä ilmi kuvaus vahingosta, selvitys tapahtumassa mukana olleista työntekijöistä sekä kuvaus vahingon epäillystä syystä. Merkinnät on tehtävä välittömästi vahingon tapahtumisen jälkeen. Potilasasiakirjamerkintöjen lisäksi tehdään ilmoitus lääkityspoikkeamien raportointijärjestelmään toimintayksikön ohjeiden mukaan.
Lue lisää potilasasiakirjoista (valvira.fi)
Vaaratapahtumien raportointijärjestelmä (esim. HaiPro, Laatuportti)
Vaaratapahtumalla tarkoitetaan tilannetta, jossa potilaan tai asiakkaan turvallisuus vaarantuu hoidon aikana; potilas saa esimerkiksi osastolla ollessaan väärän annoksen lääkettä. Jos tilanne huomataan ennen kuin siitä aiheutuu haittaa, puhutaan läheltä piti -tilanteesta. Haittatapahtumassa potilaalle on aiheutunut haittaa.
Kaikilla työpaikoilla on oltava vaaratapahtumien ilmoittamiseen työkalu. Tällaisia ovat mm. HaiPro ja Laatuportti. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset ilmoittavat vaaratapahtumien raportointijärjestelmään potilaan hoidossa havaitsemiaan vaaratapahtumia. Järjestelmään raportoidaan sekä potilaalle haittaa aiheuttaneet tilanteet että läheltä piti -tilanteet.