Vanhusten hoitokotien väkivaltatilanteet voidaan ehkäistä
Vanhustenhoidon henkilöstömitoitusta on nostettava useimmissa yksiköissä nykyisestä 0,6 minimitasosta, jotta voidaan turvata sekä vanhusten että hoitohenkilökunnan turvallisuus.
Vanhustenhoito muuttuu jatkuvasti entistä haasteellisemmaksi, koska vanhukset ovat selvästi aiempaa huonokuntoisempia palvelujen piiriin päästessään. THL:n selvitykset kertovat, että vanhusten masennus ja käytöshäiriöt ovat aiempaa korkeammalla tasolla heidän tullessaan palvelujen piiriin. Vanhusten kognitiiviset kyvyt ovat myös selvästi aiempaa heikommalla tasolla, mikä kertoo erityisesti muistisairaiden vanhusten määrän lisääntymisestä.
Nyt eri yksiköissä tapahtuneissa väkivaltatapauksissa on useimmiten kyse muistisairaiden vanhusten teoista. Muistisairaiden ikäihmisten osuus hoidettavista kasvaa jatkuvasti ja tämä yhdistettynä liian mataliin henkilöstömitoituksiin on vaarallinen yhtälö sekä vanhuksille että heidän hoitajilleen.
”Muistisairaiden ikäihmisten osuus hoidettavista kasvaa jatkuvasti ja tämä yhdistettynä liian mataliin henkilöstömitoituksiin on vaarallinen yhtälö sekä vanhuksille että heidän hoitajilleen.”
– Päivi Inberg
Hallituksen tekemät päätökset henkilöstömitoitusten laskusta vanhuspalveluissa ovat täysin vääriä toimenpiteitä vanhusten palvelutarpeiden kasvaessa. Se heikentää merkittävästi sekä vanhustenhoidon tasoa että vaarantaa heidän fyysisen turvallisuutensa hoitoyksiköissä.
Liian vähäinen henkilöstömäärä ei mahdollista vanhustenhoidossa sitä hoidon tasoa, mitä paljon apua tarvitsevat vanhuksemme nyt tarvitsevat. Laissa määritelty henkilöstön 0,6-vähimmäismitoitus ei ole standardi, vaan henkilöstön tarve on arvioitava jokaisessa yksikössä. Vanhuspalvelulaki, sosiaalihuoltolaki ja jopa Suomen perustuslaki edellyttävät, että vanhukset saavat ne palvelut, mitä heidän palvelutarpeensa edellyttävät.
Hyvinvointialueiden sekä valvontaviranomaisen vastuulla on varmistaa lain noudattaminen. Sekä eduskunnan perustuslakivaliokunta että sosiaali- ja terveysvaliokunta ovat edellyttäneet, että henkilöstömitoituksia seurataan ja tarvittaessa ryhdytään korjaustoimiin.
Vanhukset ansaitsevat paremmat olosuhteet, ja tähän on nyt oikeasti puututtava niin hyvinvointialueiden päätöksenteossa kuin eduskunnassa, missä hyvinvointialueiden rahoituksesta päätetään. Suomessa ilmenneisiin epäkohtiin valitettavasti reagoidaan viiveellä ja usein vasta sen jälkeen, kun tiedotusvälineet nostavat epäkohdat kaikkien nähtäville.
Lisätietoja
