Hyppää sisältöön

Työaika

Työaikaa on aika, jolloin työntekijä on työnantajan käytettävissä työsopimuksessa sovittuihin työtehtäviin.

SuPerin jäsenet työskentelevät pääsääntöisesti jaksotyöaikasäännösten piirissä riippumatta siitä, toimiiko työnantaja julkisella tai yksityisellä sektorilla. Jaksotyöstä ja muista työaikamuodoista (esimerkiksi yleistyöaika tai toimistotyöaika) löytyy määräyksiä niin työehtosopimuksista kuin työaikalaista.

Työajoilla on suuri merkitys työntekijän työhyvinvoinnille ja työssä jaksamiselle. Työajat vaikuttavat erityisen paljon kolmeen hyvinvoinnin osa-alueeseen: terveyteen, työturvallisuuteen ja työn ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen.

Erityisesti työajat vaikuttavat ihmisen kykyyn toimia oikein erilaisissa tilanteissa. Tämä on suorassa yhteydessä työturvallisuuteen. Onnettomuus- ja tapaturmariskit kasvavat erityisesti silloin, kun tehdään ylipitkiä työvuoroja tai kun työ ajoittuu yöhön tai varhaiseen aamuun.

Työaikalaki muuttui vuoden 2020 alussa.

Lue aiheesta lisää:

Työsuhteen alussa sovitaan työsopimuksessa, onko työ kokoaikatyötä vai osa-aikatyötä. Kokoaikatyötä tehdään yleensä viitenä päivänä viikossa, enintään 8 tuntia päivässä ja enintään 40 tuntia viikossa.

Osa-aikatyössä tehdään alempaa työaikaa kuin kokoaikatyössä. Työsopimuksessa on voitu sopia alemmasta päivittäisestä tai viikoittaisesta työajasta kuten 6 tuntia päivässä tai 30 tuntia viikossa tai prosentuaalisesta työajasta, jolloin tehdään esimerkiksi 50 % työaikaa viikossa tai työaikajaksossa.

Työntekijän kanssa on voitu sopia vaihtelevan työajan sopimuksesta, jolloin työntekijän työaika voi vaihdella työnantajan tarpeesta riippuen esimerkiksi  1 – 115 h/ 3 viikossa.

Työn tarjoamisvelvollisuus osa-aikaiselle

Jos työnantaja tarvitsee lisää työntekijöitä, työnantajalla on velvollisuus tarjota työtä osa-aikaiselle työntekijälle. Jos työntekijä työskentelee esimerkiksi 50 % työajalla- viikko töissä ja viikko vapaalla- ja vapaaviikolle tulee lisätyövoiman tarve, pitää osa-aikaiselle tarjota lisätyötä tälle viikolle.

Työnantajan on ilmoitettava vapautuvista työpaikoista yleisesti niin, että myös osa-aikaisilla ja määräaikaisilla työntekijöillä on samat mahdollisuudet hakeutua työpaikkoihin kuin vakituisilla tai kokoaikaisilla työntekijöillä.